Budapestin reissu on nyt takana päin ja meikä masistelee taas täällä Torniossa. Suomeen tulo tuntu ihan hirveältä, kun vastassa oli sateinen ja hiljainen Helsinki. Ihmiset näytti niin erilaisilta ja joka paikassa oli niin harmaata. Nyt olen takasin kotikonnuilla ja täällä on vielä masentavampaa! Onhan Peräpohjolassa hyvätkin puolensa: äiti, vaimokkeeni Sussu, pupu (joka on oppinut loikkaamaan sohvalle mun viereen silitettäväksi, eilen se hellyydenkipeänä kiipesi minun syliinkin ilman vanhaa kunnon porkkanahoukutinta!), hyvä ja puhdas ilmanlaatu (täällä tuoksuu siis niin hyvältä, varsinkin kun Lapparin kaljatehdas ei enää päästä mäskihuurujaan ilmoille) ja ulkona samoilu. Viikonloppuna käytiin äitin kanssa sienimetsällä, tai oikeastaan äiti sienituntijana poimi talteen rouskut ja haperot ja mie keskityin syömään kaikki viimiset mustikat mitä satuin löytämään.
Budapestista jään kaipaamaan monen monta asiaa. Eniten kaipaan kaikkia siellä tapaamiani ihania ihmisiä, mutta myös pikkujuttuja, kuten nyt niitä poskisuudelmia ja muita epäsuomalaisia tapoja. Suomessa mulla ei edes haluta käydä ulkona ja olenkin päättänyt alkaa totaaliseen tupakka- ja alkoholilakkoon. Tai no, en totaaliseen alkoholilakkoon koska lasin viiniä voi nyt ruoan kanssa ottaa, kännilakkoon enemmänkin, sillä mulla ei ole minkäänlaista hinkua mennä Jet Settiin ysärihittien ja paikallisten junttikeisareiden pariin. Kuulostinpa nyt ylimieliseltä.. Korrektimmin ilmaistuna voisin sanoa, että Suomi ei enää tunnu minun paikalta, ja Budapest taas tuntui ihan kodilta. Viimeisenä Budapestin aamunani heräsin sängystä ja mietin paniikissa, että miks minun pitää lähteä täältä pois, kun tämähän on minun koti. :(
Aika mahtavaa, että sain työharjoittelupaikan lisäksi noin hienon kokemuksen, taas kerran. Ulkomaille lähteminen kannattaa aina. Oon nyt vuoden sisällä viettäny puoli vuotta ulkomailla, näppärästi koulun laskuun reissaten, ja kokenu ihan uskomattomia juttuja ja tavannu älyttömän mielenkiintosia ihmisiä. Uuden Seelannin matka oli unohtumaton, äärettömän kaunis ja vapauttava kokemus. Unkarista löysin paikan, jonne oikeastikin voisin muuttaa ja jossa voisin asua ja viihtyä pidempäänkin. Olo on yhtä juureton ja eksyny kuin ennenkin, nyt mulla on kumminkin mielessä edes joku paikka, jossa tietäisin olevani kuin kotona.
Ari Kupsus Gallery oli erittäin hyvä työharjoittelupaikka. Työilmapiiri oli mukavan rento ja kotoisa vaikka työskentelinki hienossa paikassa rikkaiden asiakkaiden kanssa. Sain näkeä sellaista high laiffia mitä en oo koskaan kokenut, ja totesin pärjääväni sosieteettitilaisuuksissa mainiosti, vaikka totesin myös, että cocktailkutsuilla ja puutarhajuhlissa ravaaminen ei ole mulle mikään välttämättömyys. Kohdalleni sattui kenties mukavin ja ihanin mahdollinen työnantaja, mikä teki työpäivistä, niin tylsiä kuin ne hiljaisina helteisinä perjantaipäivinä joskus olivatkin, aina mieleistä. Opin perusjuttuja galleriatyöskentelystä, kuten esim. näyttelyn pystyttämisestä, teosten myynnistä, yhteistyöstä taiteilijoiden kanssa jne. Jos joskus perustan oman galleriani, muistan varmasti, että gallerian image on aina säilytettävä ja että avajaisissa viini ei saa koskaan loppua kesken. Koska Uuden Seelannin työharjoitteluni oli lievästi sanottuna mönkään mennyt kokemus minusta riippumattomista syistä johtuen, tarvitsin positiivista työhön liittyvää kokemusta ja myönteistä feedbackia. Minuun oltiin kuulemma erittäin tyytyväisiä, ja sain huomata olevani sosiaalisesti taitava, hyvä asiakaspalvelija (nätisti hymyilemällä pääsee pitkälle).
Budapest oli siis tosi mielenkiintoinen ja sympaattinen kaupunki historiallisine rakennuksineen ja siltoineen. Ihana eurooppalainen fiilis sekoittuu persoonallisesti itäeurooppalaisiin vaikutteisiin. Kaduilla on Suomeen verrattuna roskaista ja likaista, ja turistirysien ulkopuolella on vaikeaa välttyä näkemästä prostituoituja tai roskiksia penkovia kodittomia. Silti kaupunki on todella romanttinen ja kaunis. Ulos mennessä ei voi ikinä aavistaa, mitä tapahtuu taikka keneen törmää tai tutustuu. Kooltaankin se on mulle juuri sopiva: joka päivä tapaa uusia ihmisiä ja näkee jotain uutta, mutta melkein joka paikkaan pääsee helposti ja turvallisesti kävelemällä. Kaupunkiin saapuessani tapastin monta Budapest-fania, jotka oli höyrähtäneet kaupunkiin ja tulivat sinne kerta toisensa jälkeen. Ja tulihan sellainen meikästäkin. Pitää alkaa katteleen lentolippuja, josko vaikka jouluna sais halvat lennot tuohon Tonavan helmeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti