Hei vaan kaikki

No niin, aloitetaanpa nyt aivan alusta. Muutin Budapestiin yli kolme viikkoa sitten, tarkoituksena pitää blogia työharjoittelustani, kokemuksistani, taiteestani ja Unkarista yleensäkin. Wordpress-blogini oli täysi fiasko, joten aloitan nyt uudestaan.

Tulin Budapestiin suorittamaan kolmen kuukauden työharjoittelua suomalaisen Ari Kupsuksen omistamassa Ari Kupsus Galleriassa. Opiskelen kuvataidetta ammattikorkeakoulussa Torniossa ja valmistun ensi vuonna. Suomi on kuluneen vuoden aikana tuntunut niin mälsältä paikalta asua että olen tarttunut jokaiseen mahdollisuuteen päästä ulkomaille, ja nytkin jo ajatus Suomeen paluusta tuntuu etovalta. Budapest tuntuu tosi kivalta paikalta asua, ja jo kahden viikon jälkeen paikka alkoi tuntua kodilta. Tämä on oikeastikin sellainen paikka, jonne voisi jäädä asumaan pitemmäksikin aikaa.

Työharjoittelupaikkana galleria on ylittänyt odotukseni. Okei, toisinaan aika käy pitkäksi, kesät kun ovat Budapestissa hiljaisia eikä asiakkaita käy kovinkaan paljoa. Galleria esittelee nuorten paikallisten taiteilijoiden nykytaidetta ja yhdistelee sitä antiikkiin: ei siis mikään aivan tavallinen taidegalleria. Ihanaa kun ei tarvi istua tiskin takana valkoisessa kolkossa ja tyhjässä hallissa; täällä voi tylsyyden iskiessä istahtaa antiikkisohvalle ja selailla taidekirjoja. Kun asiakkaita tulee, pomppaan pystyyn koneen ääreltä ja pidän seuraa asiakkaille, tärkeille vieraille tarjoilen viiniä. Join pari viikkoa sitten parasta valkkaria mitä olen ikinä maistanut, ja tämä tapahtui töissä. Unkarissa on näköjään aivan normaalia juoda lasillinen viiniä työajalla. Mulle se vaati totuttelua enkä aluksi oikein meinannut uskoa että saan kilistää lasia asiakkaiden kanssa (tein sen muuten ennen aivan väärin, en tiennyt että lasiosaan ei saa koskea lainkaan ja pikkurilli on mieluiten pidettävä viinilasin jalan alla jotta lasi kilahtaa kunnolla). Mutta nyt ollaankin Euroopassa!

Sitten vielä tästä blogista. Blogi on osa opinnäytetyötäni ja on nyt sitten aika tekstipainotteinen, vaikka kirjoitustaitoni ovat vuosien saatossa päässeet ruostumaan ja pahasti. Yleensä en hirveänä blogeja edes lue, ja lemppariblogejani ovat aina ne blogit joissa on vaan valtavankokoisia valokuvia. Pitää nyt yrittää löytää jonkinlainen välimuoto ja pitää tätä vähän niinkuin päiväkirjana. En ole pitänyt päiväkirjaa sitten alakouluaikojen, saa siis nähdä mitä tästä tulee..